Ella, Sri Lanka

Ellan vuoristoilma teki hyvää jo heti bussista ulos tultuamme. Huolimatta lähes keskipäivän auringosta paiste ei ollut sisuskaluja paahtavaa. Ellan keskusta on pieni vuoristotienpätkä, jota reunustavat hotellit ja ravintolat sekä muutama kauppa. Itse kylän asutus hajautuu laajemmalle alueelle pitkin pikkuteitä. Löysimme hostellin aivan juna-aseman vierestä ja hinta sovittiin nurkan takana muilta turisteilta piilossa kuiskimalla, “secret special price” oli 10 euroa yöltä. Omaa vessaa tai kylpyhuonetta ei ollut, mutta betoniseinät suojasivat lähes täydellisesti ötököiden invaasiolta ja kerrankin sai nukkua vainoharhoitta. Viereisessä huoneessa yöpyi kaksi vanhempaa ranskatarta, joiden kanssa keskustelu käytiin epämääräisellä ranskan, englannin ja google-kääntäjän sekoituksella.

image

Ellan paras anti on ympäröivä luonto. Bussimatka kaupunkiin oli kuvankaunis ja sama vehreä vuoristomaisema teeplantaaseineen reunusti myös kaupungin siluettia. Ensimmäisenä päivänä matkustimme bussilla 8 km päässä sijaitsevalle vesiputoukselle, jonka olimme nähneet tulomatkalla. Kylmä pulahdus luonnonaltaaseen tuntui taivaalliselta. Oli ihanaa päästä pitkästä aikaa suolattomaan veteen.

image

Myös bussilastillinen koululaisia oli tullut luontoretkelle vesiputoukselle. Viihteestä puolestaan vastasivat turistien ruokia varastelevat apinat. Yksi alkoi ahmia valtavaa riisikasaa ja kun maha ei enää vetänyt, täytti se leuan alla roikkuvat säkkinsä ruoalla.

image

image

Ellassa on kaksi suosittua vuorenhuippua patikoitavaksi, Little Adam’s Peak ja Ella Rock. Ella Rockille olisi ollut kahden tunnin patikointi suuntaansa, kun taas toiselle oli huomattavasti lyhyempi, noin 40 min, kävelymatka. Little Adam’s Peakille olisi päässyt myös tuktukilla kymmenessä minuutissa, mutta päätimme hieman urheilla ennemmin. Kävelymatkan varrella oli jälleen huikeat maisemat.

image

Huipulle patikoimme pientä heinikkoista polkua pitkin paahtavan auringon paisteessa. Hattu on hyvä ottaa mukaan! Myös pitkiä housuja kannattaa harkita, heinät viistävät jalkoja koko ajan ja pysähdyimme tarkastelemaan jalkojamme jatkuvasti punkkien ja muiden verenimijöiden varalta. Näky huipulta oli kaiken hikoilun arvoinen. Osa oli ottanut ylös mukaan eväät, osa istuskeli ylätasanteen reunalla kirjaa lueskellen tai päiväkirjaa kirjoittaen.

image

image

Alaspäin huipulta pienelle vuoristohiekkatielle menimme pitkin portaita, joka oli huomattavasti helppokulkuisempi reitti huolimatta vastaantulevista ihmisistä. Jatkoimme matkaamme kohti 9 Arch Bridgea, apunamme ainoastaan reitin alussa valokuvattu Ellan nähtävyyksistä piirretty kyltti. Päädyimme kävelemään noin puoli kilometria harhaan, mutta onneksi ystävällinen tuktuk-kuski ohjasi meidät takaisin oikealle reitille. Matkan varrella ohitimme Finlays-teetehtaan teeplantaaseineen (polku alas sillalle lähtee sen kohdalta), ja teelehtienpoimijat vilkuttelivat meille naureskellen. Eräs antoi Daniilin napata kuvan itsestään.

image

image

Kun vihdoin saimme sillan näköpiiriimme, mukava pariskunta antoi meidän ihailla maisemaa ensin ylhäältä omalta terassiltaan ja ohjasivat sitten oikotien alas pitkin jyrkkää pientä polkua läpi pusikoiden.

image

Myös sillalla oli ryhmä koululaisia ihastelemassa näkymiä. Päädyimme odottelemaan sillan viereisessä kahvilassa yli tunnin ajan saapuvaa junaa hienon valokuvan toivossa.

image

Takaisin keskustaan kävelimme junaraiteita pitkin. Reissu kesti yhteensä noin kuusi tuntia ja laskelmiemme mukaan kävelyä tuli ehkä 8 km verran. Illalla maistui ruoka ja uni!

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s