Goodbye Sri Lanka

Kolme viikkoa Sri Lankassa hurahti äkkiä. Teimme kiertoreitin vastapäivään junalla ja bussilla kulkien. Reittimme käsitti suosittuja turistikohteita, kaukaisemmat sodan pahiten runtelemat kaupungit pohjoisessa jätimme muille matkaajille. Matkustaminen oli liikenteen holtittomuudesta huolimatta melko turvallista, emme nähneet kuin yhden pienen peltikolarin Nuwara Eliyssa, sekin vain pieni kolhaisu tuktukien välillä. Muut turistit tosin kertoivat jonkin verran näkemistään onnettomuuksista ja kuulosti siltä, että turvallisuuden kannalta vuoristoalueilla on järkevämpää matkustaa junalla kuin nelipyöräisellä kulkuvälineellä. Voimme kuitenkin suositella matkustamista julkisilla kulkuvälineillä, ajotapaan tottuu. Yksityisellä autolla tai taksilla kulkeminen ei juuri nopeuta matkantekoa, mutta ilmastointi voi olla mukava bonus matkan aikana. Busseissa ja junissa ikkunat olivat auki koko ajan tuulettaen sisätiloja. Matkatavaratilat ovat erittäin pienet ja isojen matkalaukkujen kanssa bussilla matkustaminen voi olla lähes mahdotonta.

image

Näkemämme paikalliset ruokalajit eivät olleet erityisen vaihtelevia. Me söimme pääasiassa aamupalaksi paahtoleipää, munakasta ja hedelmiä, mutta paikallinen aamupala koostui string hoppers -nimisistä nuudelikakuista, linssicurrysta, coconut sambolista (ilmeisesti kuivatusta kookosesta ja chilistä tehty murena) ja hedelmämehuista. Lounaaksi söimme yleensä paikallista ruokaa joko currybuffetista tai listalta tilaten. Curry tarjoiltiin riisin kera ja lisukkeena oli yleensä 4-5 erilaista kasviscurrya ja yksi lihaisampi, kuten kanacurry. Tulisuus oli ihan omaa luokkaansa ja välillä ruoasta ei maistanut muuta kuin poltteen. Vähemmän tulisia lounasvaihtoehtoja olivat kottu, pieniksi paloiksi hakatusta taikinasta, kasviksista ja valitsemastasi lihasta sekoitettu “pyttipannu”, ja rotti, täytetty lettu. Yksi suosikeistamme oli devilled chicken, riisiä ja kanaa hapanimeläkastikkeessa. Illallisvaihtoehdot olivat melkolailla samat, mutta jos halusi currya, se piti yleensä tilata etukäteen. Ravintolat valmistavat illalliscurryt alusta asti tuoreena ja sen tekemiseen kuluu aikaa noin 2-3 tuntia, ruoka-aineitakaan ei välttämättä ole ravintolassa valmiina ennakkoon tilaamatta. Paikalliset söivät ruoat käsin, mutta me emme joutuneet kertaakaan tilanteeseen, missä käsin syöminen olisi ollut välttämätöntä, vaan käytimme aina lusikkaa ja haarukkaa. Tästä johtuen kuitenkin käsinpesualtaita on kaikkialla ja vältimme vatsapöpöt.

image

image

Hotellien hintataso oli yllättävän korkea muuhun hintatasoon nähden. 15 eurolla sai perushuoneen tuulettimella, sängyllä ja useimmiten melko epäsiistillä vessalla ja kylpyhuoneella. Panostamalla vähän enemmän, noin 25-35 euroa / yö, huoneiden laatu ja siisteys parani huomattavasti ja sai myös ilmastoinnin (joka rannikolla oli ainut hyvien yöunien mahdollistaja siitä huolimatta että lämpötilan tuli aina viluissaan yöaikaan säätäneeksi 28 asteeseen). Rahaa kolmen viikon aikana kului kaiken kaikkiaan yhteensä hotelleihin, elämiseen ja majoituksiin sekä matkustamiseen noin 550 euroa /henkilö. PADI open water course kustansi tähän päälle noin 350 euroa henkilöltä. Tällä budjetilla ymmärrettävästi niitä hienompia hotellihuoneita ei paljoa ollut.

Srilankalaiset ihmiset ovat hymyileviä, tuttavallisia ja ystävällisiä. Valitettavasti turistikohteissa ystävällisyyden taakse piiloutuu yritys tienata rahaa. Hikkaduwassa eräs vanha mies tuli jutustelemaan kanssamme kävellessämme rannalla, ja Daniil tuli kysyneeksi tietäisikö hän hyvää paikkaa vuokrata surffilautoja. Päädyimme kävelemään pienen hökkelikojun eteen ja siellä istuva mies ilmoitti hinnaksi 1800 rupiaa (noin 11 euroa) /tunti. Saimme alkupöyristymisen jälkeen tingatuksi hinnaksi 800 rupiaa. Jälkeenpäin selvitimme hotellilla, että hinnat pyörivät 500 rupiaa/tunti tuntumassa. Weligamassa samaan hintaan sai kaksi lautaa tunniksi. Hotellinomistaja kertoi, että huijaaminen ei rajoitu vain turisteihin, vaan myös paikalliset saavat oman osansa esimerkiksi rakennuttaessaan jotakin suurempaa. Poikkeuksiakin tottakai löytyi ja esimerkiksi Kandyn hostellin omistajan kanssa kävimme erittäin antoisia keskusteluja kriketistä, sodasta, politiikasta ja terveydenhuollosta (heidän järjestelmänsä muistuttaa muuten aika paljon suomalaista järjestelmää).

Ruokaostokset paikalliset tekevät supermarketeista tai toreilta. Myös kaikkien teiden vierustoilla oli pieniä hökkeleitä, joissa myytiin kasviksia ja hedelmiä. Banaania sai kaikkialta, samoin kookosta rannikolla ja salaattia vuoristosta.

image

image

image

Yöklubeja tai baareja emme juuri nähneet, liekkö johtunut yrityksen puutteesta vai siitä, että niitä ei tosiaan maassa montaa ollut. Alkoholi piti ostaa erityisistä viinikaupoista, normaaleissa ruokakaupoissa ei myyty lainkaan alkoholijuomia. Yleensä nämä kaupat olivat markettien takapihoilla hämyisillä kujilla ja niiden edessä parveili eri-ikäisiä miehiä iltaostoksillaan.

image

Viimeisen iltamme vietimmme erittäin hikisessä Negombossa Kellyn ja Paulin kanssa. Nähtävyyksiä emme katselleet muuten kuin mitä matkalla ravintolaan näki. Oli mukava löytää lopussa matkailuseuraa, jonka kanssa jakaa kokemuksia ja saada jutella tyttöjen ja poikien juttuja.

Thank you Paul and Kelly so much for your lovely company! We miss you already. Prepare yourselves for some finnish guests when you get back home.

Goodbye Sri Lanka!

image

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s