Playa Del Carmen, Meksiko

Kulkuvälinevaihtoehtoja Cancunista etelään on muutamia. ADO-bussi on ensimmäinen luokan bussiyhtiö, jonka busseissa on ilmastointi, usb-pistokkeet, runsaasti tilaa matkatavaroille sekä matkan aikana näytetään aina elokuvia (espanjaksi dubattuna tottakai). Mayan bus on toisen luokan bussiyhtiö, josta emme oikeastakaan tiedä sen enempää. Collectivo on eräänlainen kimppataksi, jolla pääsee edullisesti naapurikaupunkien väliä. Se ei kulje aikataulun mukaan, vaan pitkästä autojonosta aina uusi collectivo lähtee matkaan, kun istuinpaikat on täytetty: paikasta riippuen siis uusi auto lähtee matkaan joko 10 min tai kahden tunnin välein. Matkatavaratilaa collectivoissa ei ole. Me valitsimme ADO-bussin rinkkojen vuoksi, matka Playa del Carmeniin maksoi vaivaiset 66 pesoa (collectivo olisi maksanut 36 pesoa) henkilöltä ja kesti 1 h 20 min.

Playa del Carmenissa yövyimme meksikolaisten turistien suosimassa uima-altaallisessa hotellissa. Hotelli sijaitsi muutaman korttelin päästä rannasta ja kävelymatka kesti vain 10 minuuttia. Aivan naapurissa sijaitsi collectivoasema ja hieman syrjäisempi sijainti takasi myös edullisemmat lähiravintolat.

image

image

image

Playa Del Carmenin turistikeskus on rannan myötäisesti kulkeva 5th Avenue, amerikkalaisten turistien kansoittama ostos-ja ravintolahelvetti. Hinnat olivat paikalliseen tasoon nähden kalliit ja matkamuistomyymälöiden välissä oli Guccin ja Hugo Bossin liikkeitä. Galle 12 oli kovaäänisten klubien täyttämä baarikatu. Yhtenä iltana kumosimme pullon Bacardia (3,5 euroa puoli litraa!) (oltiin äidit ihan nätisti) ja lähdimme urheasti kohti kyseistä katua. Astuessamme ihmisvilinään ja teknojumputuksen keskelle eräs sisäänheittäjä tarrasi samantien Elinan kädestä kiinni ja alkoi kuljettaa meitä kohti vilkasta klubia kehuen ilmaista sisäänpääsyä. Irrottauduttaemme tyypistä kävelimme kadun päätyyn ja takaisin, sekä siitä suoraan hotellille. Ei ollut eläkeläistyyliimme sopivaa rauhallista salsaklubia tarjolla.

image

Itse Playassa ei ollut juuri mitään nähtävää. Yhtenä päivänä vuokrasimme aurinkotuolit ja-varjon meren ääreltä, mutta kauneudessaan ja viihtyvyydessään ranta hävisi Cancunille 5-0. Rannassa oli paljon meriruohoa ja epämiellyttävä savimainen haju. Lauttaterminaalin toisella puolella ranta olisi ollut hieman siistitympi, mutta tuolit oli varattu ainoastaan resorttien asiakkaille. Lisäksi alueella on kaksi suurempaa ostoskeskusta, Plaza Los Americanos sekä Centro Maya. Molemmissa on elokuvateatterit, joissa näytetään myös dubbaamattomia hollywood-elokuvia. Kävimme americanosin ostoskeskuksessa yhtenä iltana katsomassa erittäin huonon leffan The Halloween Tales. Onneksi leffalippu maksoi vain 35 pesoa.

image

image

Playa del Carmen on hyvä päämaja päiväretkille. Halusimme käydä tutustumassa läheisessä Tulumin kaupungissa ja sen mayaraunioilla, sekä sen vieressä sijaitsevassa Cobassa, missä niinikään oli raunioita. Myös suosittu Grand Cenote sijaitsi Tulumin lähellä. Kävimme kyselemässä matkanjärjestäjiltä ja hinnat pyörivät 50-70 euron välillä. Harkitsimme asiaa uudelleen ja päätimme jättää Coban seuraavaan vierailuumme, sillä pelkästään Tulumiin ja Grand Cenoteen oli helppo mennä ominpäin.

Nappasimme aamupäivällä collectivon (40 pesoa/hlö) kohti Tulumia ja jäimme pois kun kuski ilmoitti hieman ennen kaupunkia seuraavan pysäkin olevan Las Ruinas. Matka kesti noin 45 minuuttia. Bussipysäkiltä oli 750 m kävelymatka raunioiden portille, mistä sai lunastettua sisäänpääsylipun 65 pesolla. Pysäkiltä porteille pääsi myös katujunalla (jota veti traktori) 15 pesolla. Päätimme olla ottamatta opasta raunioille, ja mitä salakuuntelusta pystyi päättelemään, nämä selittivät suurin piirtein samat asiat mitä olimme kuulleet jo Chichen Itzassa ja mitä kylteistä pystyi lukemaan. Rauniot olivat huomattavasti pienemmät kuin Chichen Itzassa, mutta kauniin alueesta teki meren läheisyys.

image

image

Poistuimme raunioilta eteläisimmästä portista ja kävelimme noin 10 minuuttia rantaan puiden varjostamaa tietä pitkin. Asetuimme Pancho Villa -ravintolan riippumatoille ja aurinkotuoleille juomien ostoa vastaan (suositussa El Paradorissa naapurissa aurinkotuolit varjoineen maksoivat 150 pesoa). Nautiskelimme parit Pina Coladat ja Margaritat hulppeaan 200 peson (10e) yhteishintaan. Ranta oli erittäin kaunis ja merenkäynti rauhallisempaa kuin Cancunissa. Vesi oli täysin kirkasta ja meriruohoa ei juuri ollut.

image

image

image

Parin tunnin lekottelun jälkeen matkustimme 7 km matkan taksilla keskustaan (70 pesoa) lounaalle. Tulumin keskusta oli pieni ja hiljainen, mutta tarjosi täysin riittävän valikoiman ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä parin yön vierailua ajatellen. Lounaan jälkeen hyppäsimme jälleen taksiin ja maksoimme 70 pesoa matkasta Gran Cenoteen. Kerran päivässä klo 10 aamulla olisi lähtenyt Tulumista ADO-bussi Cobaan ja tuolla pystyy jäämään myös Cenotelle. Collectivoja Coban suuntaan ei mennyt.

Perillä meille ilmoitettiin paikan olevan auki enää 40 minuuttia. Ostimme 150 peson hintaiset lippumme, vaihdoimme lennossa uikkarit päälle ja pulahdimme salamana kauniiseen altaaseen. Veden jäätävyyttä ei kiireen vuoksi ehtinyt edes ajatella. Yllätykseksemme luonnonaltaassa uiskenteli myös pieniä kilpikonnia, jotka eivät pelänneet ihmisseuraa juuri lainkaan. Kalkkikivimuodostelmat olivat mahtavia ja niiden muodostamien kaarien ja luolien läpi oli jännittävää sukellella. Sen verran pimeää puoliksi luolamaisessa cenotessa kuitenkin  oli, että hyviä kuvia ei saatu kuin pari. Ehdimme hyvin nähdä paikan annetussa ajassa, mutta pidempääkin siellä saisi kulumaan välillä aurinkoa ottaen ja taas kilpikonnien kanssa uiskennellen.

image

Kävimme päiväretkellä myös Cozumelissa, Playan edustalla sijaitsevalla karibiansaarella, johon myös suuret risteilyalukset ankkuroituvat. Lautta saarelle kesti 45 minuuttia ja maksoi edestakaisin 270 pesoa (myös hieman nopeamman Ultramarin saa tingittyä tähän hintaan vaikka virallisesti pyytävätkin 300 pesoa). Cozumel on tunnettu sukelluskohteistaan. Moni matkalla tapaamamme sukeltaja oli suositellut Cozumelia, mutta päätimme kuitenkin jättää sen väliin. Olimme sukeltaneet jo niin paljon, että pelkäsimme kohteen menevän hukkaan. Onpahan syy palata takaisin! Sen sijaan teimme snorklausreissun, jonka lipun ostimme Playalta 990 peson yhteishintaan, n. 25 euroa henkilöltä. Cozumeliin saapuessamme laiturilla oli kuitenkin kymmenisen snorklausreissuja myyviä ständejä, joilta samaisen reissun olisi saanut ostettua 20 dollarilla\hlö.

Heti laiturilta meidät pakattiin moottoriveneeseen, joka lähti kuljettamaan meitä kohti riuttoja. Ensimmäisellä syvyyttä oli noin 5m, seuraavalla 10m ja kolmannella 15 metriä eli jonkin verran kannattaa harjoitella korvien poksauttelua että saa riutoista enemmän irti. Moni snorklasi kuitenkin pelastusliivit päällä ja tyytyi katselemaan maisemia pinnalta käsin. Tämä on ollut poikkeuksellista Meksikossa muihin kohteisiimme verrattuna: jokaisella snorklausreissulla tyrkytettiin pelastusliivejä ja sukeltaminen lähes kiellettiin. Liikaa amerikkalaisten oikeushaasteita?

image

Korallit sekä Cancunissa että meksikossa olivat suurilta osin melko vaatimattomia ja meriin on upotettu laivoja ja muuta tavaraa keinotekoisten snorklauskohteiden luomiseksi. Kaloja houkuteltiin paikalle oppaan taskustaan murustamalla tacolla.

image

Itse Cozumelin saarella ei ollut oikeastaan mitään nähtävää, kauniit rannat sijaitsivat eri puolella kuin keskusta ja edestakaisen taksin hinta olisi ollut 30 dollarin luokkaa. Söimme päivällistä paikallisessa kuppilassa ja suuntasimme sen jälkeen takaisin oman hotellin uima-altaalle.

image

image

Viimeisenä päivänä matkustimme vielä collectivolla Dos Ojos Cenotelle. Pikkubussi pysähtyi aivan porttien eteen ja sieltä sai ostettua sisäänpääsyliput. Valittavana oli kolme vaihtoehtoa: Peruslipulla (200 pesoa) pääsi kahteen pääcenoteen ilman opasta. Opaskierroksen maksamalla (500 pesoa henkilöltä) pääsi edellisten lisäksi myös lepakkoluolaan, ja hintaan kuuluivat myös snorklausvälineet taskulamppuineen. Halvempi opaskierros (350 pesoa henkilöltä) käsitti kaksi pienempää cenotea, mutta ei pääcenoteja. Valitsimme halvimman vaihtoehdon. Myös sukeltajille oli omat kierroksensa ja heitä paikassa näkyikin paljon. Yhden sukelluksen hinta pyöri 120 dollarin tuntumassa, eli ei budjettimatkailijoille.

Porteilta oli kahden kilometrin matka pientä hiekkaista tietä pitkin cenoteille. Lipunmyyntitiskiltä sai kuitenkin tiedon kuljetuksesta cenoteille pienen lava-auton kyydissä, matka edestakaisin maksoi 50 pesoa nenukki ja tätä todellakin kannatti käyttää, matka oli yllättävän pitkä. Kyydit kulkivat 15-20min välein. Cenoteilla oli ravintola pidempään aikaansa viettäville.

Ensimmäinen cenote oli suhteellisen suljettu syvänne, joka toimi myös sukeltajien aloituspisteenä. Toinen cenote oli paljon suurempi, u-muotoinen allas, jonka tutkimiseen sai käytettyä paljon aikaa. Ainut rajoittava tekijä oli veden kylmyys, joka ajoi meidät ylös n. 40 min kuluttua. Vedenkestävästä taskulampusta olisi ollut paljon hyötyä, mutta niitä ei saanut paikan päältä vuokrattua. Maskeja, räpylöitä ja snorkkeleita sen sijaan oli tarjolla 50 peson kappalehintaan.

image

image

Meksiko oli täydellinen rantalomakohde, jossa pystyi nauttimaan myös historiasta ja erinomaisesta ruoasta. Edes alkeellinen espanjankielen taito oli välttämätön Cancunin ulkopuolella: me pärjäsimme hyvin muutamalla fraasilla, tervehdyksillä ja numeroiden opettelulla. Sanavarasto laajeni nopeasti matkan myötä. Ihmiset olivat ystävällisiä ja aurinkokin helli lähes koko matkan ajan. Tänne palaamme vielä! Adios!

image

Advertisements

2 comments

  1. my little travel notebook · May 18, 2016

    Upeita maisemia!!!

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s