Mikä paratiisi. Kossu, possu ja Raamattu ovat kiellettyjä, mutta eipä niitä tällaisessa paikassa tarvitakaan. Malediivit koostuvat 1190 saaresta, joista 200 on paikallisten asuttamia ja 80 turistien resortsaaria. Malediivit on Aasian pienin valtio, ja vaarassa kadota merenpinnan nousun vuoksi: saarivaltion korkein kohta on 2,4 m korkeudella merenpinnan yläpuolella ja 80 % maasta on alle metrin korkeudella. Hallitus on jo alkanut kerätä rahastoa uuden kotimaan ostoa varten.

Aikaisemmin turisteilla oli pääsy vain resortsaarille, mutta hiljattain myös muutama paikallisten asuttama saari on avautunut matkailijoille ja turistibisnes alkanut kehittyä myös näillä alueilla kovaa vauhtia. Suurin ja tunnetuin näistä saarista on Maafushi, suosittu reppumatkailijoiden kohde kohtuullisen edullisen hintatasonsa vuoksi. Islaminuskosta huolimatta Maafushille on saatu rakentaa myös palmunlehdillä katseilta piiloon aidattu bikiniranta. Tietääksemme muista paikallisten asuttamista saarista ainoastaan Difushilla on vastaava turistiranta. Muualla on pidettävä yllä peittävää vaatetusta. Resorteilla asu on vapaa. Saaren toisessa päädyssä sijaitsee Malediivien suurin vankila. Valitsimme hotellin bikinirannan läheisyydestä mahdollisimman kaukaa vankilasta, ja hieman korkeammasta hinnasta huolimatta (80e vs 45e /yö) olimme erittäin tyytyväisiä päätökseen. Ranta on niin oleellinen osa Malediiveilla lomailua, että lähes puolen kilometrin matka olisi harmittanut. Lyhyt matka oli myös näppärä, kun tarvitsimme keskellä yötä taskulamppua nähdäksemme rantavedessä uiskentelevat vauvahait paremmin.

Saarten pienikokoisuudesta johtuen lentokenttäkin on omalla pikkusaarellaan. Sieltä oli lyhyt 10 min lauttamatka pääkaupunkisaareen Maléen. Lippu maksoi 1 dollarin/hlö. Malé on erittäin tiheään rakennettu ja asuttu “pieni suurkaupunki”, jonka betoniset rakennukset vangitsevat kaduille kaiken lämmön ja ilma on tukahduttavan kuumaa. Muutama hallintorakennus sekä kaunis kultakupolinen moskeija kaupungista löytyy, muuta nähtävää siellä ei sitten olekaan.

Maafushille pääsee joko julkisella lautalla 2 dollarin hintaan, tai pikaveneellä, jonka hinta voi vaihdella 150 dollarista 20 dollariin. Tietoa pikaveneistä ja niiden aikatauluista löytyi hyvin vähän, joten päädyimme viettämään yhden yön Maléssa matkustaaksemme Maafushille lautalla seuraavana päivänä. Lautat kulkevat klo 10 ja 15 arkisin, klo 15 viikonloppuna ja perjantaisin pyhäpäivän vuoksi eivät ollenkaan. Toiseen suuntaan kulkee vain yksi lautta klo 7.30 aamulla. Maafushilla meille selvisi, että iCom Tours -niminen yhtiö tarjoaa pikavenekuljetuksen 20 dollarin hintaan matkustajamäärästä riippumatta ja aikataulu on seuraava: Malesta Maafushille klo 9.15, 13.30 ja 18.40, Maafushilta Maléen ja lentokentälle klo 8.00, 12.00, 17.00. Lisäksi lautan vierestä lähti pikavene Maafushille 20 dollarin hintaan klo 14, eli satamasta kannattaa ainakin käydä pikavenekyytiä kysymässä tulopäivänä välttääkseen yön Maléssa. Jos porukassa on useampi ihminen niin yksityisen pikavenekyydin sai itselleen hintaan 150 USD / 5 hlö.

Maléssa vallinneen kuumuuden jälkeen oli melko ahdistavaa valmistautua pukeutumaan pitkiin housuihin ja olkapäät peittävään paitaan koko viikon ajan. Onneksi saarelle saapuessamme huomasimme, että asu oli melko vapaa, shortsit, minihameet ja topit salliva, ainoastaan bikinit olivat julkisilla paikoilla kiellettyjä. Varmistimme pukeutumiskoodin vielä hotellistamme Shadow Palmista ja helpotus oli suunnaton. Hotelli oli ihana. Sijainti oli täydellinen aivan bikinirannan ja ravintoloiden läheisyydessä. Betoni piti ötökät loitolla, lattialla oli kaunista mosaiikkilaattaa ja liinavaatteet ja pyyhkeet olivat puhtaat. Myös päivittäinen huonesiivous tuntui mahtavalta ylellisyydeltä. Sähkökatkokset kestivät korkeintaan 15 min kerrallaan ja lämmintä vettä tuli koko ajan. Tätä tekstiä kirjoittaessa alkoi hieman naurattaa, kun huomasi miten pieniä arjen ylellisyyksiä oppi ihan eri tavalla arvostamaan muutaman viikon askeettisuuden jälkeen.

Ensimmäiseksi saarelle saavuttuamme varasimme sukelluksen seuraavalle päivälle Maafushi Diven kautta. Yksi sukellus varusteineen ja venematkoineen kustansi 40 USD/hlö. Valitsimme ensimmäiseksi sukellukseksi aloittelijoille sopivan iltapäiväkohteen, jonka nimi oli niin monimutkainen, että sitä ei ole mahdollisuuksia muistaa sukelluspäiväkirjojen ollessa tällä hetkellä matkalla lentokoneen ruumaan. Ennakko-odotukset olivat korkealla, emmekä pettyneet. Näkyvyys oli varmaan 30 metriä, koralli elinvoimainen ja kalat värikkäitä. Valitettavasti vesi absorboi värejä sen verran, että valokuvat syvyyksissä eivät tuo luonnon kauneutta esiin, mutta oma viehättävyytemme sen sijaan on ilmeinen.

Daniilin maski oli hieman tiukalla turvottaen silmäluomet, mutta sukelluksen jälkeen fiilis oli silti onnellinen!

Hotellimme tarjosi monenlaisia päiväretkiä lähiresorteille (noin 100 USD/hlö) ja pikkusaarille. Me päätimme lähteä snorklausreissulle, missä oli 4 snorklauskohdetta ja lounastauko autiolla hiekkasaarella, hinta oli 43 USD/hlö. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Turtle Reef, missä näimme kuusi merikilpikonnaa. Daniil pääsi sukeltamaan aika lähellekin.

Seuraavaksi oli vuorossa Dolphin bay, missä uiskenteli kymmenittäin delfiinejä parveittain. Välillä ne jahtasivat venettä hypellen keulan edellä, välillä taas sukelsivat syvyyksiin. Jotkut innostuivat näyttämään hienoja hyppytemppuja. Näimme myös pienen vauvadelfiinin, joka osasi melkeinpä hienoimmat spiraalihypyt. Pinnan yläpuolella kuului jatkuva puuskutus, kun delfiinit nousivat pintaan haukkaamaan happea. Pinnan alla puolestaan kaikuivat korkeat vinkunat ja narinat kun ne kommunikoivat keskenään. Alkuun ihastelimme näkyä veneestä käsin, sitten saimme hypätä snorklaamaan niiden sekaan. Rauhallinen snorklaaja (Elina) pääsi jopa vain parin metrin päähän parvea. Keskityimme enemmän videokuvaamiseen kuin valokuvaamiseen, mutta sentään yksi todiste arkistoista löytyi.

Sitten olikin aika nauttia lounasta autiolla hiekkasaarella keskellä merta. Retkemme hintaan kuului valokuvaus goprolla snorklailujen aikana sekä potrettikuvaukset saarella. Meille tämä ei olisi ollut aivan välttämätöntä, koska Daniil on kyllä pitänyt huolen kameravarustuksesta, mutta muiden osallistujien kannalta se oli hieno lisä reissuun.

Lounaan jälkeen kävimme vielä katsastamassa pari koralliriuttaa. Viimeisessä paikassa syötettiin kaloille ensin leivänpaloja ja niiden parven keskelle pääsi uimaan. Tiedä sitten kuinka terveellistä tämä niille oli, mutta tällä kertaa päätimme jättää moraaliset pohdiskelut sikseen ja mennä muiden mukana. Riutalla näimme kaikenlaisia kaloja, sekä oudon violetin, ilmeisesti meduusaeläimiin kuuluvan, renkulamaisen hötön.

Malediivien illanviettomahdollisuuksien monipuolisuudella ei voi kehustella. Kun aurinko laskee noin puoli seitsemän aikaan, ihmiset suuntaavat illalliselle ja sen jälkeen nukkumaan. Kaupat ja ravintolat sulkevat ovensa viimeistään klo 22. Alkoholia ei saarella tarjoilla, mutta sitä on saatavilla saaren edustalla kelluvilta pieniltä huvijahdeilta. Ensimmäisellä sukelluksellamme tutuistuimme espanjalaiseen hammaslääkäripariskuntaan ja kävimme yhdellä näistä veneistä. Biletunnelma ei kyllä katossa ollut sielläkään, taustamusiikkina soi Disney ja rakkauslauluja. Onneksi tasaiseen päivärytmiin tottuneina emme mitään bileitä olleet etsimässäkään. Myös saaren illastamispaikat tihkuvat romantiikkaa: puihin on viritelty pihavaloja, hiekalle katetuilla pöydillä on kynttilät ja taustalla soi rakkauslauluja Frank Sinatrasta Eros Ramazottiin.

Auringonlaskut rannalla olivat omaa luokkaansa.

Viimeisenä päivänä kävimme vielä sukeltelemassa. Näimme kaksi eri hailajia, paholaisrauskuja, merikilpikonnia, tonnikaloja ja monia pikkukaloja. Pääsimme myös uudestaan uimaan delfiinien kanssa.

Lähtöpäivän vietimme rannalla maaten odotellessamme veneen lähtöä lentokentälle.

Mirissa on aivan Sri Lankan eteläosassa sijaitseva rannikkokaupunki, joka turisteille taitaa olla kuuluisin surffauksesta ja valaidenbongaus -risteilyistä. Meidän aikeenamme oli päästä aalloille. Mirissan ranta oli erittäin kaunis, mutta aallokko sen verran kovaa ettemme uskaltaneet surfaamista kokeilla siellä. Sen sijaan kävimme hiukan snorklaamassa ja kuvailemassa rannan vieressä kohoavalla papukaijakalliolla. Papukaijat olivat tosin lähteneet lipettiin puiden harventamisen myötä.

Kävimme syömässä rantaravintolassa, mistä sai maailman parhaan papayapirtelön.

Mutta se ranta, se oli vaan niin hieno.

Yövyimme pienessä majatalossa hieman turistialueen ulkopuolella. Omistaja oli herttainen vanhempi mies, joka kulki jatkuvasti sarissa ilman paitaa ja paljain jaloin. Hän suositteli innostuneesti erilaisia harrastemahdollisuuksia ja nähtävyyksiä alueella, joista emme kyllä tainneet mennä mihinkään loppujen lopuksi. Huoneessa oli modernein näkemämme wc ja varsinkin hyttysverkon vaaleanpunainen väri oli Daniilin mieleen.

Vaatteita on kuvassa hujan hajan, koska olimme saaneet pestä ilmaiseksi vaatteemme omistajien pesutiloissa, jotka alla. Pesukoneita Sri Lankassa on harvalla, joten suurin osa pesee (liina)vaatteensa käsin myös hotelleissa.

Surffaamassa kävimme Weligamassa, jossa aallot olivat sen verran helppoja että aloittelijakin pääsi niiden matkaan helposti. Kuvamateriaaliakin olisi, mutta bikinit olivat sen verran löysällä, että julkaisukelpoisia ne eivät ole… Nyt on vain uskottava kirjoitettuun sanaan. Danii metsästi suurempia aaltoja syvemmällä ja onnistui ruhjomaan rintansa nirhaumille.

Edellä kuvatusta menestyksestä huolimatta ranta alkoi jo riittää. Hiekkaa, hikeä, ötököitä ja merisuolaa tuntui olevan joka paikassa ja vilkkaiden kaupunkien liikenne uuvutti. Hyppäsimme seuraavaksi Tissamaharahaan menevään bussiin js sitä myötä sisämaahan.